Luonnollinen henkilö voi saada luonnontuotetuloja keräämällä ja myymällä luonnonvaraisia marjoja, sieniä, käpyjä sekä tiettyjä luonnonvaraisia kasveja tai niiden osia. Itse kerättyjen luonnontuotteiden käyttö omassa taloudessa ei ole veronalaista tuloa. Myyntitulo voi olla tuloverotuksessa verovapaata, jos kyse on luonnonvaraisesta tuotteesta, jonka kerääjä myy itse sellaisenaan, eikä tuloa pidetä palkkana.
Verovapaus koskee esimerkiksi luonnonvaraisia marjoja, sieniä, käpyjä sekä kasveja tai niiden osia, kun niitä kerätään ihmisravinnoksi, lääkkeeksi tai lääkeaineen valmistukseen. Pakurikääpä ja muut käävät katsotaan sieniksi, ja esimerkiksi mahla, pettu ja kuusenkerkät voivat tietyin edellytyksin kuulua verovapauden piiriin. Viljeltyjen tuotteiden, jalostettujen tuotteiden tai muuhun kuin säädettyyn käyttötarkoitukseen myytyjen kasvien myyntitulo on yleensä veronalaista.
Luonnontuote tulee myydä sellaisenaan. Vähäistä esikäsittelyä, kuten puhdistamista tai rasioihin pakkaamista, ei pidetä jalostamisena. Sen sijaan esimerkiksi soseuttaminen, mehustaminen, makeuttaminen, pakastaminen, kuivaaminen, suolaaminen tai tuotesekoitusten tekeminen katsotaan jalostamiseksi, jolloin myyntitulo on veronalaista.
Yrityksen tai muun juridisen henkilön saama tulo luonnontuotteiden myynnistä ei ole verovapaata luonnontuotetuloa samalla tavalla kuin kerääjän itsensä saama tulo. Jos toiminta on laajamittaista ja täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit, tuloa voidaan verottaa elinkeinotoiminnan tulona.
Arvonlisäverotuksessa verottomuus on tuloverotusta suppeampi. Arvonlisäveroa ei suoriteta itse poimittujen luonnonvaraisten marjojen ja sienten myynnistä, jos poimija myy ne sellaisenaan muualta kuin erityiseltä myyntipaikalta. Muut luonnontuotteet, kuten kävyt ja kasvien osat, ovat lähtökohtaisesti arvonlisäverollisia, ellei vähäisen toiminnan raja sovellu. Vuodesta 2025 alkaen vähäisen toiminnan raja on 20 000 euroa.